Tulipa mieleeni nuoruudesta tuttu hyvää onnea ilmaiseva lausahdus “hyvä munkki kävi” tai “kunnon munkilla!” - huudahdus kun jonkin epätodennäköinen skenaario realisoituu.

En ole sattuman suosiota tällä lailla jäsentänyt pitkään aikaan, joten rupesin nyt sitten miettimään, että onko tuo munkki tuossa lauseessa nyt semmoinen luostarissa elävä henkipatto, vaiko se pitopöydän jo hieman liian kuivaksi ennättänyt herkku, jonka nyt kuitenkin syö kahvin kanssa koska miksi ei. Kertokaa viisaammat!